Kielellisten soittimien perhe

Kielellisillä soittimilla tarkoitetaan soittimia, joissa musiikki tulee soittimen kielen avulla eli niin sanottujen narujen, jotka tuottavat äänen. Kielisoitin on toiselta ja kansainväliseltä nimeltään tunnettu kordofonina. Tämä tarkoittaa soitinta jonka soivana materiaalina on lankamainen ja jännitetty kieli. Usein kielisoittimissa kieliä on monta ja määrä riippuu täysin soittimesta. Kieli on soittimen värähtelevä osa, joka tuottaa soittimen musiikin. Ääni taas syntyy soittimen kielen värähtelystä ja soitimessa oleva kaikukoppa taas voimistaa äänen kuuluvaksi.

Kielien materiaali riippuu soittimesta ja sen tyypistä, mutta usein kielet ovat valmistettu nailonista tai teräksestä. Joissakin tapauksissa kieli saattaa olla puhdistettua, kuivattua ja kierrettyä eläimen suolta. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista Suomessa valmistetuissa soittimissa.

Usein tyypillistä on, että kieliä ei viritetä tai äänikorkeutta muuteta ollenkaan soittamisen aikana. Soittimien kielet viritetään soittokuntoon aina ennen soittamisen aloittamista. Kieli saadaan värähtämään oikealla tavalla jännittämällä se soittimeen halutulle tasolle. Äänen taso siis riippuu siitä, että mille tasolle kieli on viritetty. Kireämmälle viritetty kieli on enemmän jännitetty ja siitä lähtee korkeampi säveltaso. Säveltasoon ja viritykseen saattaa vaikuttaa myös se, että minkä paksunen kieli on ja mitä materiaalia sen valmistukseen on käytetty. Soidessaan kieli siis tuottaa osavärähdyksen tuloksena järjestyksessä kaikki äänet. Osassa kielisoittimista on myös soitettavien kielien lisäksi resonanssi- eli alikvoottikieliä. Nämä värähtelevät mukana muita kieliä soittaessa. Usein soittimet viritetään standardien mukaan, jolloin matalin kieli saa tietyn korkeuden ja muut kielet viritetään samoihin tasoihin.

Yhtä tärkeä osa soittimissa on kielten lisäksi soittimen kaikukoppa. Kaikukoppa toimii soittimen resonanssipohjana, joka vahvistaa kielen värähtelystä tulevan äänen kuultavaksi. Se myös antaa soittimille sointivärin joka tekee jokaisesta soittimesta hieman yksilöllisen. Kielen värähtely johtaa laatikkomaiseen pintaan, joka on avoin pienien aukkojen avulla. Nämä pienet ääniaukot taas päästävät äänen ulos muiden kuultavaksi. Laatikon pinnan myötä- ja resonanssivärähtely suljetussa tilassa saavat sen ympäröivän ilman värähtelemään samaan tahtiin, joka taas tuottaa äänen.

Erilaiset kielisoittimet

Yleisimpänä kielellisenä soittimena varmasti tunnetaan kitara, jonka soittamista on moni varmasti ainakin yrittänyt. Yleisimmin kitarassa käytetään roundwound-, halfwound ja flatfound-mallisia kieliä. Roundwound kielet ovat kaikkein yleisimpiä ja ne on päällystetty kokonaan pyöreällä metallilangalla. Metallilanka on kierretty sisälangan ympärille, joka tekee kielestä kaikkein kestävimmän ja antaa sille kaikkein voimakkaimman ulostulon. Flatwound-kielet taas on hiottu litteiksi ja ne kestävät huomattavasti vähemmän kulutusta ja niillä tuotettu ääni on pehmeämpää. Pehmeäkielisinä kitaroina on usein jazzkitarat, jolloin äänen tulee olla mahdollisimman pehmeä. Myös bassoissa usein käytetään flatwound-kieliä. Usein kuitenkin akustisissa kitaroissa kielet ovat täysin teräksisiä, jolloin niistä tuleva ääni on kattavampi. Tämä on tarvittava ominaisuus akustisessa kitarassa, nimittäin siihen ei ole erikseen saatavilla sähköistä vahvistinta.

On kuitenkin olemassa yksinkertaisia kielisoittimia, joille on tyypillistä, ettei niitä viritetä ollenkaan. Nämä soittimet ovat esimerkiksi piano ja cembalo. Näissä soittimissa kielet eivät välttämättä ole ollenkaan nähtävissä ja ne on rakennettu ison rungon sisälle. Toiset soittimet ovat taas niin sanottuja yhdysrakenteisia kielisoittimia, jolloin ne rakentuvat kiinteästi toisiinsa liitetyistä kaikurungosta ja kaikupohjasta. Niissä on myös tyypillisesti otelauta, jota vasten painaessa kielen sointipituutta voidaan lyhentää. Kitara, viulu ja harput ovat niin sanottuja yhdysrakenteisia soittimia. Yhdysrakenteiset soittimet on jaoteltu kahteen tyyppiin, sen mukaan miten niillä soitetaan. Nämä luokat ovat näppäilysoittimia ja jousisoittimia. Näppäilyyn käytetään sormia, plektraa tai vasaran- ja lusikanmuotoisia puikkoja. On kuitenkin kielisoittimia, jotka kuuluvat molempiin tyyppeihin. Esimerkiksi viulua on mahdollista soittaa joko näppäilemällä tai jousella.