Kulttuurituottajan työnkuva Suomessa

Kun lähdetään järjestämään mitään isompaa tapahtumaa, oli kyseessä sitten kansantanssijuhlat tai rock-konsertti, on taustalla mitä todennäköisimmin kulttuurituottaja. Hienolta kuulostava ammattinimike antaa mielikuvan taiteen tähtien joukossa pyörivästä sujuvasanaisesta promoottorista. Totuus on kuitenkin paljon arkisempaa ja tylsempää.

Kulttuurituottajan työnkuva on laaja. On osattava budjetointi, sopimusneuvottelu, markkinointi, henkilöstöhallinto ja lainsäädäntö, ihan vain muutamia yksityiskohtia mainitakseen. Kenttä on myös laaja, millä kulttuurituottaja toimii. Se voi olla tapahtumatuottamista, mediatuottamista tai kulttuurivientiä, vaihtoehtoja on useita ja yhdistävänä tekijänä on jonkun asteinen kulttuurillinen aspekti.

Koulutusta Suomessa järjestetään neljässä ammattikorkeakoulussa ja nelivuotiset perusopinnot vastaavat alempaa korkeakoulututkintoa. Vaikka alalle on vuodesta toiseen tunkua, työllisyysnäkymät eivät ole hyvät. Tuottajan oma aktiivisuus ja kyky verkostoitua ovat avainasemassa jo opiskeluaikana.

Taulukkolaskentaa ja aikatauluttamista

Kulttuurituottaja on se, joka vastaa tapahtumasta ennen, sen aikana ja tapahtuman jälkeen. Hän laittaa yhteen työryhmän, johtaa ja organisoi ja vastaa tapahtuman sujuvasta ja taloudellisesta hoitamisesta. Joskus yhden päivän tapahtumaan on tehty useita kuukausia, jopa vuosia töitä taustalla.

Vaikka tuottajalta vaaditaan monia ominaisuuksia, talouden hallinto on niistä yksi tärkeimmistä. Excelin käyttö tulee tutuksi, kun laaditaan budjettia ja seurataan sen toteutumista. Rahoituksen järjestäminen saattaa myös kuulua tapahtuman tuottajan toimenkuvaan, joten erilaisten apurahojen ja muiden taloudellisten yhteistyökumppaneiden etsiminen, hakeminen ja neuvotteleminen on osa kulttuurituottajan roolia.

Talous- ja henkilöstöhallintoon kuuluu myös tapahtuman erilaisten osa-alueiden kilpailuttaminen, työryhmän kokoaminen ja palkanmaksu. Tarvitseeko tapahtuma lavaa? Äänentoistoa? Valotekniikkaa? Kaikki tapahtuman fyysiset komponentit on suunniteltava, ja jos vain mahdollista niin ulkopuolisten tarjoamia palveluja on kilpailutettava.

Työryhmän kokoaminen on myös erittäin tärkeää. Kulttuurituottajan ei tarvitse itse osata käyttää äänipöytää tai suunnitella mainosjulisteita, mutta hänen pitää tietää jos niitä tarvitaan, ja kuka olisi paras henkilö hoitamaan asian. Kokoonpannun työryhmän johtaminen, organisoiminen ja aikatauluttaminen on tuottajan vastuulla.

Tietyissä tapahtumissa myös erilaiset luvat ja viranomaisyhteistyö on pakollista. Jos tapahtumaan odotetaan saapuvan tietty määrä ihmisiä, myös esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tulee asiasta ilmoittaa julkisten liikennevälineiden yhteistyöhenkilöille. Saniteettitilojen mitoitus ja mahdollisesti tarpeellinen ja pakollinen ensiapu on järjestettävä. Tuottajan paperipinkka kasvaa sitä mukaa, kun odotetun yleisön määrä lisääntyy.

Kaiken tämän tuottaja tekee tietenkin hymy huulilla ja solmien sopivia kontakteja aina tilaisuuden tullen. Hyvät välit varsinkin viranomaistahoihin mahdollistavat jatkuvan ja sujuvan yhteistyön tulevissakin projekteissa. Neuvottelutaidot erityyppisten ja nykyään myös erimaalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa ovat arvokasta osaamista kulttuurituottajan työnkuvassa.

Erilaisia työnantajia ja yksityisyrittäjyyttä

Kulttuurituottaja voi toimia mitä erilaisimmissa projekteissa. Jotkut saavat viran kaupungilta ja toiset taas toimivat enemmän kertaluontoisten tapahtumien tuottajina. Joskus vaihtoehtona on myös oman yrityksen tai toiminimen perustaminen.

Kuten jo on tullut selväksi, suuri osa kulttuurituottajan työnkuvasta on toimistossa tapahtuva suunnittelu. Varsinainen tapahtuma tai projektin loppuunsaattaminen on vain pieni osa usein kuukausia kestäneestä prosessista. Stressinsietokyky ja valmius tehdä nopeita ratkaisuja ovat oleellisia tuottajalle.

Vakituisessa työsuhteessa tapahtuva kulttuurituottaminen on pitkäjänteisempää, ja esimerkiksi virassa toimiessaan tuottaja saattaa olla vastuussa useista hyvinkin erityyppisistä tapahtumista ja näyttelyistä. On myös mahdollista, että viranhaltijana kulttuurituottaja on vastuussa eri tilaisuuksiin varatuista määrärahoista, jolloin yksittäinen tapahtuma on kolmannen tahon järjestämä.

Aina koulutus ja kokemus eivät takaa työpaikkaa. Vaikka ammattinimike olisi kuinka hieno, joskus aloitus vaikkapa tuotantoassistenttina antaa tarvittavaa ymmärrystä ja samalla pystyy luomaan ammatillisia suhteita tulevaisuutta silmällä pitäen. Kun projektin näkee ruohonjuuritasolta, voi tulevaisuuden tuottaja oivaltaa asioita, joita koulun penkiltä projektin johtoon valittu henkilö ei välttämättä edes ymmärrä. Kuten, että varsinaisen tapahtuman aikana henkilöstö pitää pitää tyytyväisenä, huolimatta kuinka monta kiloa suklaata ja kahvia siihen kuluu.